Lahja

Olen viime aikoina saanut harvinaisen paljon lahjoja, ja ne ovat sattuneet vielä olemaan harvinaisen mukavia lahjoja, joille on todellakin ollut käyttöä. Tässä yksi, joka kosketti sydäntäni erityisesti.

Eräs pikku ystäväni ompeli minulle koulussa punaisen sydämen. Se on ilmeisesti fleeceä, ja täytteenä on vanua. Pykäpistot on ommeltu hyvin kauniisti ja siististi, mikä teki minuun suuren vaikutuksen (käsin ompeleminen ei todellakaan kuulu minun vahvuuksiini!).

Värinsä puolesta sydän sopisi kivasti keittiöömme. Toistaiseksi se kuitenkin on makuuhuoneen seinällä sellaisessa paikassa, että näen sen koko ajan, kun teen tietokoneella töitä työpisteessäni. Tuolle hyllylle olen kerännyt mustavalkoisia postikortteja rakastuneista pariskunnista, ja joukossa on myöskin hieman vapaamuotoisempi hääkuva minusta ja miehestäni (kaksi virallisempaa otosta löytyy olohuoneesta).

Leipä

Kesällä meillä syödään paljon salaattia ja talvella paljon keittoa. Mielestäni molemmat vaativat kaverikseen tuoretta leipää. Tämänhetkinen suosikkileipäni on Namasten sekaleipä. Ohjeessakin todetaan, että reseptiä voi muunnella helposti, ja itse korvaan yleensä suuren osan vehnäjauhoista leseillä ja hiutaleilla. Tässä leivässä on ainoastaan yksi huono puoli - sen tekeminen on niin helppoa, että välillä mietin, voiko sitä kutsua leipomiseksi lainkaan!

Ohjeen mukaan taikinasta leivotaan neljä leipää, mutta itse olen yleensä jakanut taikinan kolmeen osaan. (Jos epäilen, että en saa koko taikinaa käytettyä lähipäivien aikana, teen sitä alun alkaenkin vain kolmanneksen.) Kolmanneksesta taikinaa saan leivän, joka riittää meille kahdelle ruoan kaveriksi kahdeksi päiväksi.  Olemme todenneet, että paras tapa saada leipä säilymään hyvänä seuraavaan päivään on kääriä se keittiöpyyhkeeseen - sillä tavalla se ei pääse kuivumaan liikaa mutta ei myöskään menetä rapeuttaan.

Ja oikean leivän kanssahan tarjotaan oikeaa voita.