28.11.2012

Alpakkametsä vol. 2

Olen käyttänyt monia sukka-, lapas- ja päähineohjeita useaan kertaan. Sen sijaan kaikki neulepuseroni ja -takkini ovat tähän asti olleet ainoita laatuaan. Nyt asiaan tuli muutos. Tykkään viime syksynä tekemästäni turkoosista Alpakkametsästä kovasti, mutta se on niin pitkä, että sitä voi käyttää lähinnä hameiden kanssa. Alkusyksystä mielessäni alkoi pyöriä ajatus lyhyemmästä versiosta, joka sopisi myös farkkujen kanssa käytettäväksi. Väriksi valikoitui vaaleahko ruskea.




24.9.-11.10.2012
Lanka: Drops Alpaca, 266 g
Puikot: 2,5 mm
Omat muutokset: Laskin silmukkamäärät itselleni sopiviksi,
korvasin takakappaleen yläosan joustinneuleen pitsineuleella,
tein hihat aivan eri tavalla kuin ohjeessa,
tein puserosta yleisesti ottaen paremmin istuvan.

Tein edellisellä kerralla kohtuullisen hyvät muistiinpanot tekemistäni muutoksista, ja nyt neule etenikin melko helposti ja mutkattomasti. Edellisellä kerralla pääntie oli takaa minun makuuni liian syvään uurrettu, mutta nyt korjasin asian. Lisäksi hoksasin, että hihojen muotoilu lyhennetyillä kerroksilla sujuu huomattavasti helpommin, kun ei ompele sivusaumoja ennen hihojen aloittamista. Muuten etenin koko lailla muistiinmerkintöjeni mukaan. Tarkempaa selostusta haluavan kannattaa siis tutustua ylempänä linkattuun postaukseeni turkoosista Alpakkametsästä.
 
Voiko tässä olla muuta kuin tyytyväinen? :)

(Harkitsen muuten, että neuloisin vielä kolmannenkin Alpakkametsän, tällä kertaa talveen ihanasti sopivasta luonnonvalkoisesta. Olen todennut, ettei ihmisellä voi olla liikaa ohuita alpakkapuseroita: ne näyttävät nätimmiltä kuin paksummasta langasta tehdyt puserot mutta lämmittävät aivan yhtä hyvin. Olen juuri lähdössä lankakauppaan, ja kun näen, mitä värejä tällä hetkellä on saatavilla, ratkaisen, mitä otan seuraavaksi puikoille. Dropsilla on tänäkin syksynä 25% alennus alpakasta, joten epäilen, että hyllyt saattavat olla tyhjinä.)

21.11.2012

Vauvahuuma, osa IV: Kirjoneuletakki & asusteet



Tuttavapiirissäni on alkanut melkoinen vauvabuumi, ja olen tässä syksyn mittaan tikutellut pieniä vaatteita oikein urakalla. Siskoni lapsille menneet vaatteet esittelinkin jo elokuussa (ne löytyvät tunnisteiden "lastenvaatteet" ja "vauvanvaatteet" alta). Nyt uusi pikkutyttö on tullut maailmaan, joten voin viimein esitellä paljon puhutun kirjoneuletakin. Minulla on kaksi muutakin vauvanvaatesettiä lähes valmiina uusia tulokkaita odottamassa, mutta niistä lisää myöhemmin.
 
 
Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Koko: 86 silmukkaa

Myssy syntyi samalla hyväksi havaitulla mallilla, jolla tein kolme myssyä siskoni tytöille.

 
Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Koko: 3-6 kuukautta

Myös tossumalli oli minulle jo ennestään tuttu. Tykkään siitä, miten tossu syntyy hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla: Ensin neulotaan tossun pohja, sitten pohjan reunoista poimitaan silmukat ja siirrytään suljettuun neuleeseen. Tossun "kansi" (siis jalkapöydän päälle tuleva osa) tehdään samalla tavalla kaventelemalla kuin sukan kantapohja. Viimeisenä neulotaan varsi.


 
Lanka: Drops Merino Extra Fine, 125 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 1/3 kk
Muutokset: Neuloin takin ylhäältä alas.
Muokkasin silmukkamääriä.
Tein takista lyhyemmän ja hihoista pidemmät.
Tein nappilistat jälkeenpäin.
Korvasin joustinneuleen aina oikein -neuleella.

Kuten mainittu, minulla on kirjoneuleesta hyvin vähän kokemusta enkä ole vuosikausiin tehnyt yhtä ainoaa kirjoneuletyötä. Nyt sitä kokemusta kertyi - vieläpä hieman aiottua enemmän, kun ensimmäinen versio meni kokonaan purkuun (valitusvirsi täällä) ja toistakin versiota jouduin purkamaan vähän matkaa. Ensimmäisen version neuloin melko tarkkaan ohjeen mukaan, mutta toisen version päätin neuloa ylhäältä alas, koska se on mielestäni helpompi tapa näissä kaarrokeneuleissa, ja samalla tein muitakin muutoksia.

Aloitin takin jo syyskuussa, jotta se olisi valmiina hyvissä ajoin etukäteen. Kuitenkin otin välillä muita töitä puikoille. Kun otetaan vielä huomioon purkaminen ja uudelleen neulominen ja siitä seurannut totaalikyllästyminen ja muutaman viikon tauko, takin teossa kesti lopulta kaksi kuukautta. Toinen hiha oli vielä tekemättä, kun kuulin vauvauutiset, ja sitten tulikin kiire saada takki valmiiksi.

En ole tyytyväinen tähän toiseenkaan versioon. Kaarrokkeen mittasuhteet ovat jotenkin hölmöt, eikä kädenjälkeni ole niin kaunista kuin haluaisin. Jostain syystä valkoinen on paljon armottomampi kuin muut värit: siinä käsialan pienimmätkin epätasaisuudet näkyvät, ja lisäksi tietysti esimerkiksi kuviolankojen päättelyt kuultavat ikävästi läpi. Itse kirjoneule ei tuottanut kovin suuria vaikeuksia, vaikka etenkin vasenkätisesti neulotut kerrokset etenivätkin tuskaisen hitaasti, ja kirjoneuleosuudet ovat mielestäni suhteellisen siistin näköisiä.
 
Loppuyhteenvetona todettakoon, että tämä työ paitsi auttoi minua kehittämään kirjoneuletekniikkaani myös opetti kolme tärkeää asiaa:
  1. Lue hyvä ihminen sitä ohjetta!
  2. Valitse joku muu väri kuin valkoinen. Oikeasti.
  3. Jos työ näyttää jotenkin oudolta, tee sille jotain nyt äläkä neuloa posota loppuun asti. Äläkä ainakaan päättele kolmeakymmentä langanpäätä, ellet ole ihan varma siitä, että kaikki on niin kuin pitääkin!

13.11.2012

Kriittinen arvio: Kotoliving-lehti

 

Olen harvinaisen sitkeässä flunssassa ja niin lannistunut, etten jaksa kunnolla edes ärsyyntyä. Ostatin miehelläni uuden Kotoliving-lehden ensimmäisen numeron siinä toivossa, että se saisi verenpaineeni pomppaamaan ja minuun vähän eloa. Lehti oli kuitenkin siinä mielessä pettymys, että oikeastaan en ärsyyntynyt mistään ;)
 
Lehti on visuaalisesti tosi kiva. Paperi on karheampaa ja ehkä aavistuksen paksumpaa kuin aikakauslehdissä yleesä. Paljon plussaa siitä, että kuvat ovat isoja ja niitä on paljon! (Sivumennen sanottuna yksi suosikkilehdistäni on Geo. Siinä on pitkien, kiinnostavien artikkelien lisäksi paljon upeita kuvia, joista osa on koko aukeaman kokoisia.) Osan sivuista voisi hyvin leikata irti ja laittaa ilmoitustaululle tai seinälle väriä tuomaan. Lehdestä löytyy myös pakettikortteja ja etikettejä irti leikattavaksi. Kuvien vastapainoksi kaipaisin kuitenkin myös jotain luettavaa. Lukisin mielelläni vaikkapa artikkeleita suomalaisista kädentaitajista. Pelkästään neulerintamalta tulee mieleen useita nimiä, ja muillakin aloilla varmaan kiinnostavia tekijöitä riittäisi.


Lehti on jaettu viiteen osioon. Näperrys tarjoaa askarteluvinkkejä, joista suurin osa on melko heppoisia eikä jaksa innostaa (en muutenkaan ole hirveän innostunut askartelusta, mutta uskoisin, että erityisen oivaltava ja käyttökelpoinen idea saattaisi saada minutkin syttymään). Kotona-osiossa esitellään Anu Harkin koti sisustuslehtityyliin (ihan kivaa silmäkarkkia) ja askarrellaan lisää. Ehdoton suosikkiosioni on Keitokset: suklaaherkut nostattavat veden kielelle, ja myslireseptiä todennäköisesti kokeilen jossain vaiheessa. Käsityöt-osiossa on erilaisia neuleohjeita. (Miksi muuten vain neuleohjeita? Esimerkiksi aloittelijalle sopivat ompeluohjeet kelpaisivat tähänkin osoitteeseen!) Sen parasta antia on vinkki tehdä jämälangoista yllätyskerä (tosin samaan ideaan olen äskettäin törmännyt muuallakin). Voisin toteuttaakin idean, koska jämälankoja on kertynyt vuosien varrella melkoisen paljon enkä ole saanut aikaiseksi käyttää niitä mihinkään, mutta liittäisin kyllä langat yhteen jollain muulla tavalla kuin solmimalla. Etupäässä "muotikuvista" koostuva Tyyli ja olo jää mieleen osiona, jolla ei ole minulle mitään annettavaa. Jokaisen osion lopussa on inspiraatioaukeama linkkivinkkeineen.


Yleisvaikutelmaksi lehdestä jäi "ihan kiva" - parempi kuin odotin, mukavaa selailtavaa ja katseltavaa etenkin näin kipeänä, mutta ei mitään uutta, ihmeellistä ja erityisen innostavaa. Lehdestä ei löytynyt oikeastaan mitään sellaista, mihin en olisi jo netissä törmännyt. Puikkomaisteri toteaa, että lehden pääkohderyhmä on mitä ilmeisimmin "kädentaitoja harrastavat (ostokykyiset) kiireiset nuoret aikuiset, jotka haluavat valmista heti (ja baari-iltojen lomassa haaveilevat maatalosta)". En ihan istu tähän ykköskohderyhmään - minä en useimmiten halua valmista helposti ja nopeasti, vaan nautin tekoprosessista - ja se varmasti selittää, miksen oikein jaksa innostua. Tulevia numeroita tuskin ostan, koska 10,90 on mielestäni aika suolainen hinta lehdestä, joka ei sytytä tämän enempää. Toki selailen lehden mielelläni, jos sellainen jotenkin sattuu käteeni, ja pidätän oikeuden muuttaa mieltäni lehden ostamisesta, jos seuraavissa numeroissa onkin jotain erityisen kiinnostavaa!

8.11.2012

Kalenteri omista kuvista

 

Päätin viimeinkin toteuttaa jo pitkään hautomani ajatuksen kalenterista, johon tulisi omia valokuviani. Mielestäni täydellinen kalenteri olisi seuraavanlainen:
  • suunnilleen C6-kirjekuoren kokoinen
  • kierresidonta
  • viikko per aukeama; aukeama järjestetty niin, että kullekin päivälle on pystysuora tila ja siihen merkitty tunnit esimerkiksi 8-20
  • runsaasti kuvia, esimerkiksi kuva-aukeama aina kuukauden vaihtuessa
  • mattapintainen, riittävän tukeva paperi (pitää pystyä kirjoittamaan lyijykynällä ja myös pyyhkimään merkintä pois)

Ifolorin kalenterin viikkonäkymä on täsmälleen toiveitteni mukainen ja todella kivan näköinen. Pyhäpäivät on merkitty, ja omille muistiinpanoille on tilaa alareunassa. Mattapintainen paperi, 120 g / m2. Kalenterin kokokin on minulle sopiva. Omia kuvia pystyy kuitenkin lisäämään ainoastaan kalenterin ensimmäisille ja viimeisille sivuille, missä niistä ei mielestäni ole juurikaan iloa.

Smartphoton (entisen ExtraFilmin) kalenterissa on paljon miinuksia. Suurin ongelma on, että kuvia tulee vain muutama, ja silloin kun kuvia tulee, ne katkaisevat viikkoaukeaman. Viikkoaukeama sinänsä on suhteellisen kivan näköinen, vaikka kullekin päivälle onkin vaakasuora tila. Pyhäpäivät on merkitty. Kalenteri on ehkä aavistuksen liian pieni, ja paperi on ohuempaa kuin muiden yritysten kalentereissa (100 g / m2).

Photoboxilla on tarjolla kaksi eri mallia, joihin molempiin mahtuu reilusti omia kuvia. Minulle hieman liian isossa Deluxe-mallissa aukeaman vasen sivu on varattu omalle kuvalle ja oikealla sivulla on kullekin viikonpäivälle vaakasuora tila. Paperi on jämäkkää (250 g / m2). Taskukalenterissa vasen sivu on varattu arkipäiville ja oikea sivu vaakasuoralle kuvalle ja viikonlopulle. Kullekin päivälle on vaakasuora tila, joka on jaettu kahteen palstaan; vasemmalla puolella on tunnit 8-14 ja oikealla puolella 15-21. Taskukalenteri on saatavilla kahdessa eri koossa - toinen hieman liian iso, toinen hieman liian pieni minun makuuni. Paperi on ohuempaa kuin Deluxe-mallissa (115 g / m2). Kummassakaan mallissa pyhäpäiviä ei ole merkitty, mutta tekstiä voi itse lisätä mihin kohtaan tahansa.


Tällä kertaa olin loppujen lopuksi valmis tinkimään lähes kaikista muista kriteereistä, mutta kuvia halusin runsaasti. Niinpä valitsin Photoboxin Deluxe-mallin. Kalenteri suunniteltiin netissä. Systeemi ei ollut erityisen helppokäyttöinen, eikä mitään ohjeita ollut.  Tulosta kuitenkin syntyi suhteellisen nopeasti (kuvakirjan tekeminen samalla systeemillä olisikin sitten ehkä vähän mutkikkaampi juttu?). Valitsin kalenteriin luontoaiheisia kuvia ja kuvia matkoilta ja järjestelin kuvat vuodenajan mukaan. Kalenteri kolahti postiluukustani noin viikko tilauksen jälkeen, ja heti paketin avattuani totesin, että olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuvanlaatu on hyvä, ja paperi on tukevaa ja mattapintaista. Nyt sitten pitää enää sopeutua kalenterin totuttua isompaan kokoon ja uudenlaiseen viikkonäkymään.