Ihana Alpakkametsä

Olen nyt vihdoinkin saanut kuvattua näitä syksyllä valmistuneita neuleita. Tässä ihana Alpakkametsä - harvoin olen ollut mihinkään neuleeseeni niin tyytyväinen kuin tähän! Tätä oli ilo neuloa ja se valmistuikin aika nopeasti, vaikka oli ohut lanka ja pienet puikot (tietysti asiaa helpotti, että suurin osa tunikasta on sileää oikeaa). Ohuen langan ansiosta tämä on juhlavampi kuin muut neuleeni, mutta alpakka lämmittää silti ihanasti. Tämä on ollut jo paljon käytössä ja tulee varmasti olemaan vastakin :)

Alpakkametsä - tunika

28.9.-30.10.2011

Lanka: Drops Alpaca, 354 g

Puikot: 2,5 mm

Omat muutokset: Laskin silmukkamäärät itselleni sopiviksi,

korvasin takakappaleen yläosan joustinneuleen pitsineuleella,
tein hihat aivan eri tavalla kuin ohjeessa,
tein tunikasta yleisesti ottaen paremmin istuvan.

Muutin ohjeessa oikeastaan melkein kaiken, koska ohje oli aika suurpiirteisesti kirjoitettu eikä sopinut ruumiinrakenteelleni. Olen todella ylpeä siitä, miten sain tästä muokattuani itselleni ihanasti istuvan vaatekappaleen (ja siitä, että kerrankin maltoin tehdä mallitilkut huolella, joten ikäviä ylläreitä ei tullut). Kaikkein tyytyväisin olen siihen, miten sain tehtyä pitsiosuuteen lisätilaa kurveilleni: Tein etukappaleen pitsiosuudesta raa'asti sekä leveämmän että pidemmän kuin takakappaleen osuudesta ja ompelin kappaleet kiinni niin, että etukappale poimuttuu. Lisäksi poimiessani silmukoita helmaa varten en poiminut ollenkaan silmukoita noin 3 sentin matkalta etukappaleen sivureunoista. Nämä ratkaisuni vähän epäilyttivät minua - pelkäsin, että ne näyttävät jotenkin hölmöiltä - mutta lopputulos on mielestäni aivan mahtava.

Hihat muutin oikeastaan kokonaan. Kuten ohjeessakin, poimin aluksi silmukat hihoja varten kainaloista. Sen jälkeen muotoilin hihapyöriöt lyhennetyin kerroksin (Parcelista opittu tekniikka). Kaventelin hihoissa pitkin matkaa ja tein hihoista noin 3/4-pituiset. Tein hihoihin samanlaiset nirkkoreunat kuin helmassa.

Vain kahteen asiaan olen tyytymätön: Ensinnäkin takakappaleen kaula-aukko on ihan liian syvään uurrettu. Toisekseen hihoja varten olisi pitänyt poimia vähän vähemmän silmukoita.

Muffinit x 2

Parina viikonloppuna on tehnyt mieli jotain pientä makeaa kahvin/teen kanssa ruoan jälkeen. Tässä pari muffinireseptiä, molemmat jossain määrin omaa sävellystä. Jälkimmäisen reseptin julkaisin vuosia sitten vanhassa blogissani (jonka sivumennen sanoen laitoin juuri salasanan taakse, koska siellä ei ollut mitään kovin ajankohtaista asiaa ja se tuntui keräävän lähinnä roskapostittajia). Tykkään sekä makeista että suolaisista muffineista, etenkin sellaisista resepteistä joissa ei tarvitse vatkata mitään, ja muutama vuosi sitten ostamani muffinipelti on ollut ahkerassa käytössä.

 

 

Banaani-suklaamuffinit (6 kpl)

2 dl + 1 rkl vehnäjauhoa

1 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,75 dl sokeria

1 kananmuna

1 dl maitoa

40 g margariinia sulatettuna

 

puolikas banaani haarukalla muussattuna

vähän suklaarouhetta

 

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Lisää loput aineet ja sekoita.

Jaa taikina muffinivuokiin.

Paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

(Tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu tällä reseptillä. Ihan kiva, mutta pieni jatkojalostus ei olisi pahitteeksi: suklaata saisi olla taikinassa enemmän, ja ehkä muffinien päälle voisi tehdä koristelut sulatetulla suklaalla.

Marianne-kirsikkamuffinit (16 kpl)

2 munaa

3/4 dl sokeria

1/2 dl fariinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 1/2 rkl kaakaojauhetta

3/4 dl öljyä

1 prk kirsikoita sokeriliemessä

1 ps mariannerouhetta

Vatkaa munat, sokeri ja fariinisokeri.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, suola, leivinjauhe ja kaakojauhe.

Lisää muna-sokerivaahtoon siivilöiden noin puolet jauhoseoksesta ja öljy. Sekoita varovaisesti.

Lisää loput jauhot edelleen siivilöiden ja kirsikoiden liemi.

Lisää myös mariannerouhe ja pieniksi pilkotut kirsikat. Sekoita varoen.

Jaa muffinivuokiin.

Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

(Mariannerouhetta voi halutessaan säästää pienen määrän valmiiden muffinien koristelemiseen.)

(Kuten sanottu, tämä on vanha resepti. Näitä on vuosien varrella tullut tehtyä useita kertoja ja nämä ovat keränneet kehuja. Ainoana ongelmana pitäisin hieman heikkoa koostumusta: nytkin pari muffinia hajosi osittain, kun siirsin niitä muffinipelliltä keittiön työtasolle jäähtymään.)

Kietaisupusero vol. 2

 

Kietaisupusero ihan omasta päästä
(samoilla spekseillä kuin Halla)

16.1.-26.12.2011

Lanka: Drops Delight, 265 g

Puikot: 2,5 mm

Omat muutokset: Taisin laskeskella silmukkamäärät aika lailla uusiksi,

mutta noudatin ohjetta muuten harvinaisen kiltisti.

Tämän kietaisupuseron piti olla piece of cake, koska olin tehnyt samanlaisen jo aiemmin. Minuun iski kuitenkin syvä neulelama pian sen jälkeen, kun olin aloittanut tämän työn. Erityisesti ahdisti se säätö, mikä vaadittiin, jotta molemmissa hihoissa olisi samanlainen raidoitus.

Syksyllä kaivoin tämän viimein jemmasta ja tikutin loppuun. Kun sovittelin sitä päälleni, tulos ei kuitenkaan ollut mitenkään imarteleva. Ensinnäkin joko olen onnistunut tiukentamaan käsialaani (viimeinkin!) tai tämän värinen / tämän värierän lanka oli ohuempaa kuin aiemmin käyttämäni lanka, koskapa lopputulos oli (etenkin hihoista) paljon tiukempi kuin ensimmäisellä kerralla. Toisekseen olin onnistunut päättelemään kaula-aukon päärmeen turhan tiukasti, joten se piti purkaa ja päätellä uudestaan. Purku-urakka ei kauheasti houkuttanut, koska Delight on melko pörröistä lankaa ja takertuu herkästi itseensä, ja siksipä minulta kestikin yli kolme kuukautta ryhtyä urakkaan. Enkä muuten pelännyt turhaan - itse purkamisessa kesti kolme tuntia, ja lanka katkeili koko ajan, ja lisäksi vielä piti päätellä ja ommella päärme uudestaan. Argh!

Nyt olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Värit ovat mielestäni tosi kivat, ja tämä on helppo yhdistää sekä farkkujen että tosi monen väristen hameiden kanssa. Käyttöön menee! (Enkä pidä mahdottomana, että tätä sarjaa tulisi joskus tehtyä vielä kolmaskin...)

Parcel

Tämä valmistui jo yli vuosi sitten, mutta jäi silloin syystä tai toisesta kuvaamatta ja bloggaamatta. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

Parcel 
26.11.-22.12.2010

Lanka: Drops Karisma, 510 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Omat muutokset: Taisin laskeskella silmukkamäärät aika lailla uusiksi,

mutta noudatin ohjetta muuten harvinaisen kiltisti.

 

 

Tykkäsin ohjeesta kovasti, ja tätä puseroa oli kiva tehdä. Erityisesti rakastuin hihoihin - silmukat hihoja varten poimittiin kainaloista ja hihapyöriö muokattiin lyhennetyin kerroksin. Lyhennettyjen kerrosten tekeminen sinänsä oli vähän tuskallista - pyöröpuikolla ei oikein onnistunut, kun hiha-aukko kaartui sen verran tiukasti, ja sukkapuikoissa oli aikamoinen asetteleminen, kun piti aina vaihtaa neulomissuuntaa. Pidin kuitenkin systeemiä loppujen lopuksi kätevänä, ja "hihasaumasta" toli todella siistin näköinen. Palmikkokuvio on mielestäni tosi kiva, joskin olisin saanut etupuolella lopettaa yhden palmikon vähän eri kohtaan (ja pientä miinusta siitä, että näin runsaat palmikot lihottavat). Voi olla, että jossain vaiheessa joudun tekemään kaula-aukon ja hihansuiden päättelyt uudestaan, ne kun jäivät vähän löysiksi ja pelkään, että ne alkavat käytön myötä lörpöttää ikävästi.

 

 

Tälle puserolle oli viime talvena paljon käyttöä. Tämä talvi on ollut valitettavan leuto, mutta ehkä tässä vielä saadaan pakkasia?

Vaihtelua ruokavalioon: kolmen ruokalajin illallinen

Lomalla päätimme kokeilla jotain ihan uutta: kolmen ruokalajin illallista. Sinänsä monet aterian elementeistä olivat vanhoja tuttuja, mikä oli ehkä näin ensimmäisellä kerralla ihan hyvä asia. Työnjaosta sen verran, että mies vastasi pihvinpaistosta ja kastikkeesta sekä avusti jälkiruoan teossa.

Alkuruoka

Jostain naistenlehdestä aikoja sitten napattu resepti: salaattipedillä parmankinkkuun käärittyjä vuohenjuustoviipaleita, jotka ovat käväisseet nopeasti uunissa. Kastikekin reseptissä olisi ollut, mutta sellaista en tällä kertaa viitsinyt tehdä. Salaattia syödessä kävi mielessä, että balsamico olisi sekä maistunut hyvältä että näyttänyt tyylikkäältä. Sellaisenaankin salaatti oli kuitenkin herkullinen ja herätteli ruokahalua kivalla tavalla. Yhdistelmää parmankinkku & vuohenjuusto täytyy ehdottomasti käyttää jatkossakin (ja minulla onkin jo idea siitä, mihin käyttäisin yli jääneen vuohenjuuston)!

Juomana pikkupullo kuohuvaa: Freixenet Cordon Rosado Brut. Tyylikäs väri ja hyvä maku. Sopisi mielestäni kesällä kevyen pääruoankin kanssa.

Pääruoka

Pihvit hyväksi todettuun tapaan - mitäpä muuta tuosta voi sanoa kuin että erittäin hyvää oli. Kaverina jo aiemmin kokeilemiani uunijuureksia ainoastaan sillä erotuksella, että päätin tällä kertaa jättää fetajuuston pois. Sopivat pihvin kanssa erinomaisesti, ja parsakaali antoi ihanasti vähän väriä annokseen. Punaviinikastike sen sijaan oli uusi kokeilu (edellisellä kerralla turvauduimme kaupan pussikastikkeeseen). Maussa ei ollut valittamista, mutta syystä tai toisesta kastike jäi koostumukseltaan perin vetiseksi.

Juomana Nero Negroamaro Cabernet Sauvignon. Jotenkin tämä ei nyt oikein iskenyt makuhermooni, olisin kaivannut jotain vähän luonteikkampaa.

Jälkiruoka

Tein seuraavan päivän tyttöjen iltaa varten vuoden takaa tuttua suklaahyydykekakkua. Koska halusin viedä sinne kokonaisen, leikkelemättömän kakun, keksin annostella täytteitä pieniin juomalaseihin tätä illallista varten. Näytti yllättävän hyvältä (ja olisi näyttänyt vielä paremmalta, jos suklaatäyte ei olisi jäänyt niin jämäkäksi) ja maistui tietysti erinomaiselta.

Huomioita

Tällaisen illallisen valmistaminen oli huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää kuin olin kuvitellut. Kaiken kaikkiaan aikaa ei mennyt kahtakaan tuntia. Myöskään hintaa ei voi moittia - karkean arvioni mukaan aterian kustannukset jäivät 40-50 euroon, kun taas ravintolassa tästä setistä olisi saanut maksaa hyvinkin sata euroa. Huvikseni muuten laskin myös aterian kalorit, ja vaikka meillä ei voita ja oliivöljyä säästelty, kalorit jäivät murto-osaan siitä, mitä joidenkin ravintoloiden annokset sisältävät (alkuruoka 245 kcal, pääruoka 555 kcal, jälkiruoka 420 kcal).

Meistä molemmista oli hauskaa vaihtelua kokata välillä yhdessä, ja erittäin mukavaa oli välillä kattaa vähän hienommin (tosin kattamispuolessa on vielä opettelemista) ja pukeutua hienosti ihan kotioloissakin. Tätä siis harrastamme todennäköisesti tulevaisuudessakin!

Maailman ihanimmat sukat

Satuinpa kerran törmäämään lankakaupassa maailman ihanimpaan lankaan. Eloisat värit ja silkinpehmeä tuntu (80% merinoa, 10% kashmiria!) lumosivat minut niin, että lanka oli kerta kaikkiaan pakko ostaa kovasta hinnasta huolimatta. (Harmi, etteivät värit näytä kuvissa ollenkaan niin mahtavilta kuin oikeasti.) Meni aika pitkään, ennen kuin uskalsin keriä langan ja aloittaa siitä mitään neuletyötä, mutta loppujen lopuksi rohkaisin itseni. Langasta syntyi sukat. (Ja kauan meni siinäkin, että sain sukat kuvattua. Jostain syystä vitkalaukaisulla otetuista kuvista muuten tulee aina melkoisen epätarkkoja, mutta kyllä noista kuitenkin selvän saa, vaikka tuntuu, että kuvien laatu vain huononee Bloggeriin siirrettäessä. Pitänee tutustua kameran manuaaliin tai koettaa saada kuvattua neuleita sellaisina harvinaisina päivinä kun mieskin on paikalla valoisaan aikaan.)

Kalajoki-sukat

Lanka: Casbah Sock, väri Ocean, 72 g

Puikot: 2,5 mm

Tykkäsin sukkaohjeesta kovasti. Mielestäni se sopii todella hyvin tällaiselle semisolidille langalle: siinä on jotain ideaa (pelkkää sileää oikeaa on loppujen lopuksi aika tylsä neuloa), mutta se ei kuitenkaan kilpaile langan elävyyden kanssa (en ole koskaan tajunnut, mitä ideaa on tehdä pitsi- tai palmikkosukkia pätkävärjätystä langasta - tuntuu, että niissä joko lanka tai oma työ menee vähän hukkaan). Erityistä plussaa siitä, että oikean ja vasemman jalan varpaat muotoiltiin eri tavalla.

Ja lanka sitten - ah ja voih. Valehtelematta joka ikisen silmukan neulominen oli silkkaa nautintoa. Jos olisin miljonääri, en enää muuta lankaa ostaisikaan. Tästä saisi niin ihania lapasia, myssyjä, huiveja, neuletakkeja, paitoja, tunikoita...

Sitten onkin vain yksi kysymys: uskaltaako näitä sukkia ikinä käyttää?