31.7.2011

Puutarhan heinäkuu




Mansikat ovat menestyneet tänä vuonna huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Kukkia on paljon, pieniä raakileita on paljon ja muutama kypsä mansikka on ehtinyt jo suuhun asti. Marjojen ulkonäkö on vähän hassu eikä makukaan mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta on se vaan mahtavaa voida napsia tuoreita marjoja omalta parvekkeelta!




Kirsikkatomaattejakin olemme jo päässeet maistelemaan. Tämä lajike on kypsänäkin aika kellertävän värinen, tosin nämä alimmassa kuvassa olevat ovat vielä raakoja. Kypsemmistä tomaateista ei nyt ole kuvia, koska ne piileskelevät lähellä seinää lehtien kätkemänä ja niistä on käytännössä mahdotonta saada kuvia. Nämä tomaatit kasvavat yllättävän isoiksi. Maku on hyvä ja voimakas.


Ja sitten tietysti vielä varsin eksoottisiin mittoihin kasvaneet basilikat. Mitä näistä nyt sitten voi sanoa? Jotkut ovat sanoneet, että heidän mielestään basilika on hankala kasvatettava. Meillä taitaa sitten olla vieläkin aloittelijoiden tuuria, vaikka tämä onkin jo kolmas kesä kun basilikaa kasvatamme. Muuten viljelytoimintamme on varsin pienimuotoista ja sen tuotosta riippuu vain naposteltavaksi, mutta basilikan suhteen olemme nyt omavaraisia (viime talvena tosin piti kertaalleen ostaa kaupasta basilikaa, kun öljyyn säilömämme basilikasilppu pilaantui ilmeisesti siksi, ettei korkki ollut tarpeeksi ilmatiiviisti kiinni - tänä vuonna täytyy satsata säilöntätarpeisiin).

29.7.2011

Syksysimulaatio





Tänään saunan jälkeen suoritin parvekkeella syksysimulaation. Siihen sisältyi neljä tärkeää elementtiä:

1) Puttipajan toffeentuoksuinen kynttilä. En muistanutkaan, miten hyvältä kynttilä voi tuoksua. Nyt iski kynttilänostohimotus! (Kunhan nyt saisi loput viimetalvisista poltettua loppuun ensin...)

2) Pirkan karpalon ja kerman makuinen rooibostee. Olen juonut tätä erään ystäväni luona muutaman kerran ja ajatellut, että tätä pitäisi ostaa meillekin, mutta kun asioin K-kaupoissa niin harvoin, niin se on aina unohtunut. Nyt pari viikkoa sitten viimein muistin asian eräällä öisellä huoltoasemareissulla (iski äkillinen nuudelinhimo, onneksi on huoltoasemat!). On muuten hyvä maku ja edullinen hinta.

3) Uusin numero viime vuonna aloittaneesta Pähkinä-tehtävälehdestä. Rakastan logiikkatehtäviä, mutta olen korviani täynnä sudokuja. Tämä kahden kuukauden välein ilmestyvä lehti tarjoaa ihanan valikoiman mitä erilaisimpia tehtäviä. (Katso Facebook-sivut täältä ja talvella ilmestynyt ilmainen näytenumero tästä, ja jos tykkäät, käy ihmeessä ostamassa, että lehti saa lisää lukijoita ja sen ilmestyminen voi jatkua.)

4) Upouudet villasukat. Keväällä kärsin pitkällisestä neulejumista, mutta nyt heinäkuussa olen saanut aikaiseksi viisi paria villasukkia (lopuista ehkä kuvia myöhemmin, kunhan saan loputkin langanpäät pääteltyä). Tänään otin käyttöön nämä ihanan perinteiset raitasukat 7 veljeksestä. Pohjavärinä vaaleanpunainen, joka on nyt poistunut valikoimista, ja raidat luonnonvalkoista ja tummanharmaata.

17.7.2011

Juoksemista älä lopeta



Kyllästyin keväällä sohvaperunan elämään ja päätin aloittaa lenkkeilyharrastuksen. Edistys on ollut huimaa: nyt jaksan hölkätä jo viiden kilometrin matkan, ja lyhyemmillä matkoilla pystyn pitämään yllä kohtuullista vauhtiakin. Cooperin testissä pääsen jo keskitasolle. Vaikka nämä saavutukset eivät ehkä jonkun toisen mittakaavassa ole mitenkään huikeita, olen itse tosi tyytyväinen edistymisestäni. Olen myös hämmästynyt siitä, miten hyvältä liikunta tuntuu. Niinpä aion jatkaa harrastusta. Tarkoitus olisi, että syksyllä jaksaisin jo 10 kilometrin lenkkejä.

Viisi vinkkiäni muille lenkkeilystä kiinnostuneille:

1. Ota rauhallisesti. Aluksi riittää, että jaksaa juosta parisataa metriä, eikä vauhdin tarvitse olla juuri kävelyvauhtia kovempi. Monesti sanotaan, että vauhti on sopiva, kun pystyy puhumaan puuskuttamatta. Kunto alkaa nousta yllättävän nopeasti, jolloin matkat pitenevät ja vauhtikin kasvaa.

2. Ole suunnitelmallinen. Valitse sopiva harjoitusohjelma - netistä löytyy juoksukouluja joka lähtöön. Minä aloittelin Porin kaupungin juoksukoululla, koska se alkoi nollatasosta (ensimmäisenä päivänä juostiin kaksi 2 minuutin pätkää) mutta eteni kuitenkin suhteellisen ripeästi. Päätä etukäteen, minä päivinä lähdet lenkille ja mihin aikaan päivästä sen teet. Kiinnitä harjoitusohjelma jääkaapin oveen tai merkitse lenkit kalenteriin.

3. Seuraa edistymistäsi. Ainakin minusta on kivaa ja kannustavaa pitää kirjaa siitä, kuinka pitkiä lenkkejä olen tehnyt (matka ja aika) ja myös keskinopeuksista. Kätevä keino kuljetun matkan mittaamiseen on tämä reittisuunnittelutyökalu. Kivana apuna edistymisen seurannassa on HeiaHeia, johon voi merkitä muistiin kaikki urheilusuoritukset ja myös jakaa niitä kaverien kanssa.

4. Kuuntele musiikkia. Ainakin minusta on mukavampi lenkkeillä, kun mukana on hyvää musiikkia. Olen huomannut, että lenkin alkuun on hyvä valita rauhallisempaa musiikkia, koska alussa vauhtini nousee herkästi liian kovaksi, jolloin en meinaa jaksaa loppuun asti. Lenkin loppupuolelle taas kannattaa varata tsemppibiisejä, joista saa potkua jatkaa eteenpäin. Oma suosikkini on Elvis, ja viimeisillä metreillä parhaiten voimia antaa The Wonder of You.

5. Älä lopeta. Jos tulet kipeäksi tai joudut jostain muusta syystä pitämään taukoa lenkkeilyssä, älä lopeta. Jatka siitä, mihin jäit, tai jos tauko on kovin pitkä, palaa ohjelmassa vähän taaksepäin, mutta älä lopeta. Jos kesken lenkin alkaa väsyttää jalkoja tai pistää kylkeä tai mitä muuta hyvänsä, älä lopeta. Hidasta vauhtia, mutta älä lopeta. Yllättävän usein vaiva menee ohi, kun sinnikkäästi jatkaa eteenpäin, ja vaikka ei menisikään, sen kanssa voi hyvinkin jatkaa loppuun asti.