Vauvahuuma, osa V: Eloise & asusteet

Tässä vielä yksi vauvaneulesetti tälle vuodelle. Itse asiassa se valmistui jo syyskuussa (paitsi takin nappilistan sain tehtyä vasta ihan viime tipassa, koska en meinannut osata valita nappeja), mutta en halunnut blogata näistä ennen kuin vauva on syntynyt ja lahja toimitettu perille.

 

Myssy

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 86 silmukkaa
(sopiva olettaakseni noin 2 kk ikäiselle) 

Tämä myssy oli jo viides laatuaan muutaman viikon sisällä. Kun malli on sekä mukava neuloa että muutenkin hyväksi havaittu, niin mikäs siinä.

Töppöset

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm 

Koko: 3-6 kuukautta

Myös töppöset tein jo ennestään tutulla mallilla.

Eloise

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 120 g

Puikot: 3,5 mm 

Koko: 3-6 kk

Muutokset: neuloin takin yhtenä kappaleena,

tein nappilistat jälkeenpäin,

neuloin hihat ja vartalo-osan pidemmiksi (14 cm),

tein hihoihin vähemmän lisäyksiä,
tein kaarrokkeesta matalamman.

Neuletakki sen sijaan oli uusi kokeilu. Välillä meinasi mennä hermot, koska jouduin purkamaan harvinaisen moneen otteeseen. Ensin epäilin luoneeni vartalo-osaan liikaa silmukoita, joten purin ja aloitin alusta. Sitten kainaloihin saakka edettyäni totesin, että silmukoita oli ehkä kuitenkin liian vähän - siispä purin ja aloitin alusta samalla silmukkamäärällä kuin alun perinkin. Lopuksi noin puolessavälissä kaarroketta minua alkoi toden teolla häiritä, miten leveät hihat olivat ylhäältä, joten päätin purkaa kaarrokkeen ja suuren osan hihoista ja tehdä hihat uudelleen vähemmillä lisäyksillä.

Mittasuhteet olivat mielestäni omituiset. Hihat olivat tosiaan turhan leveät minun makuuni. Lisäksi kaarroke oli joka koossa käytännössä saman kokoinen: 4-vuotiaan koossa kaarrokkeeseen tehtiin peräti kaksi kerrosta enemmän kuin tässä pienimmässä. Muita vauvaneuleohjeita tutkailtuani päädyin tekemään kaarrokkeesta reilusti matalamman kuin ohjeessa. Koska neuletiheyteni oli korkeussuunnassa pahasti pielessä (neuloin kerrankin reippaasti tiheämpää kuin ohjeessa!), se ei edellyttänyt isoja muutoksia - muokkasin vain kaarroketta niin, että jätin viimeisen reikärivin välistä ja aloitin viimeisen kavennuskerroksen pari riviä aiemmin. Jos neuletiheyteni olisi ollut lähempänä oikeaa, olisin joutunut tekemään paljon enemmän muutoksia.

 

Mielestäni Eloise on kaunis ja periaatteessa helppo malli. Yksi perustavaa laatua vika alhaalta ylöspäin neulotuissa kaarrokeneuleissa kuitenkin on: kaarrokkeen muutamat ensimmäiset kerrokset ovat todella tuskallisia, jos/kun hihat on neulottu pyörönä. Jos joskus neulon toisen Eloisen, todennäköisesti muutan sen ylhäältä alaspäin neulottavaksi.

Ulkoasu-uudistus

Minulla oli tälle päivälle aivan muita suunnitelmia, mutta kaktus kurkussa on pakottanut minut pysymään aloillani. Olen tässä joutessani tutustunut tarkemmin Bloggerin asetuksiin ja hieman rukannut blogini ulkoasua. Näkyvin muutos lienee tuo yläbanneri (jota tosin saatan vielä muokata, jos keksin siihen kivempia kuvia). Lisäksi muutin tekstialuetta aiempaa leveämmäksi - se oli aiemmin aika kapea, joten postauksista tuli pystysuunnassa tuskaisen pitkiä. Hihkaiskaa, jos kävi niin hassusti, ettei teksti enää mahdukaan nätisti näytölle!

Tumpelon lahjarasia

Rakastan lahjojen antamista ja saamista. Erityisen ihanaa on, jos lahja on kauniisti ja oivaltavasti paketoitu. Valitettavasti en ole erityisen hyvä paketoija - en onnistu saamaan edes kirjoja ja muita helppoja esineitä nättiin pakettiin. Nyt tuli akuutti tarve saada muutamia pikkuesineitä nopeasti pakettiin. Löysin netistä ohjeen kartongista taiteltavaan lahjarasiaan, joka on juuri omiaan pikkuesineille, ja kaikki tarvikkeetkin löytyivät kotoa!

Rasiaan tarvitaan suorakaiteen muotoinen pala kartonkia. Puolikas A5-arkki on tällä kertaa hieman liian pieni: ylemmän kuvan rasioiden alanurkat irvistelevät, kun lahja ei meinaa mahtua sisään. Kuten alempi kuva osoittaa, puolikas A4 toimii jo paremmin.

 

Lisäksi tarvitaan viivoitin, sukkapuikko, rei'itin ja lahjanarua. Rasian voi koristella tarroilla, kiiltokuvilla tai millä sitten haluaakin.
 

Rasia taitellaan yllä olevan kaavakuvan mukaisesti. Taitoksista saa napakat, kun "piirtää" ne sukkapuikolla. Ensin kartonki taitetaan keskeltä kahtia. Sitten tehdään toiset taitokset tämän taitoksen molemmista päistä ylä- ja alareunan keskikohtiin. Näin syntyvät kaavakuvan oranssit kolmiot, jotka muodostavat rasian etu- ja takakannen. Vihreät kolmiot puolestaan toimivat rasian sivuina. Valkoiset kolmiot jäävät vihreiden alle piiloon.

 

Rasia pysyy kasassa lahjanarun avulla. Siniset pisteet kaavakuvassa osoittavat, mihin kohtaan suunnilleen pitäisi tehdä reiät narua varten. Itse totesin kätevimmäksi koota rasian ja työntää ohut neula läpi siitä kohdasta, josta haluan narun menevän. Tein sitten rei'ittimellä reiät niihin kohtiin, joihin neula jätti jäljen.

 

(Jos tämä ohje tuntuu epäselvältä, googlettakaa "lahjarasia kartongista". Löydätte ohjeet tähän samaan rasiaan niin monella eri tavalla selitettynä, että varmasti tulee selväksi, ja kaupan päälle ohjeet moneen muunkinlaiseen rasiaan!)

Alpakkametsä vol. 2

Olen käyttänyt monia sukka-, lapas- ja päähineohjeita useaan kertaan. Sen sijaan kaikki neulepuseroni ja -takkini ovat tähän asti olleet ainoita laatuaan. Nyt asiaan tuli muutos. Tykkään viime syksynä tekemästäni turkoosista Alpakkametsästä kovasti, mutta se on niin pitkä, että sitä voi käyttää lähinnä hameiden kanssa. Alkusyksystä mielessäni alkoi pyöriä ajatus lyhyemmästä versiosta, joka sopisi myös farkkujen kanssa käytettäväksi. Väriksi valikoitui vaaleahko ruskea.

Alpakkametsä

24.9.-11.10.2012
Lanka: Drops Alpaca, 266 g

Puikot: 2,5 mm

Omat muutokset: Laskin silmukkamäärät itselleni sopiviksi,

korvasin takakappaleen yläosan joustinneuleen pitsineuleella,
tein hihat aivan eri tavalla kuin ohjeessa,
tein puserosta yleisesti ottaen paremmin istuvan.

Tein edellisellä kerralla kohtuullisen hyvät muistiinpanot tekemistäni muutoksista, ja nyt neule etenikin melko helposti ja mutkattomasti. Edellisellä kerralla pääntie oli takaa minun makuuni liian syvään uurrettu, mutta nyt korjasin asian. Lisäksi hoksasin, että hihojen muotoilu lyhennetyillä kerroksilla sujuu huomattavasti helpommin, kun ei ompele sivusaumoja ennen hihojen aloittamista. Muuten etenin koko lailla muistiinmerkintöjeni mukaan. Tarkempaa selostusta haluavan kannattaa siis tutustua ylempänä linkattuun postaukseeni turkoosista Alpakkametsästä.

 

Voiko tässä olla muuta kuin tyytyväinen? :)

(Harkitsen muuten, että neuloisin vielä kolmannenkin Alpakkametsän, tällä kertaa talveen ihanasti sopivasta luonnonvalkoisesta. Olen todennut, ettei ihmisellä voi olla liikaa ohuita alpakkapuseroita: ne näyttävät nätimmiltä kuin paksummasta langasta tehdyt puserot mutta lämmittävät aivan yhtä hyvin. Olen juuri lähdössä lankakauppaan, ja kun näen, mitä värejä tällä hetkellä on saatavilla, ratkaisen, mitä otan seuraavaksi puikoille. Dropsilla on tänäkin syksynä 25% alennus alpakasta, joten epäilen, että hyllyt saattavat olla tyhjinä.)

Vauvahuuma, osa IV: Kirjoneuletakki & asusteet

Tuttavapiirissäni on alkanut melkoinen vauvabuumi, ja olen tässä syksyn mittaan tikutellut pieniä vaatteita oikein urakalla. Siskoni lapsille menneet vaatteet esittelinkin jo elokuussa (ne löytyvät tunnisteiden "lastenvaatteet" ja "vauvanvaatteet" alta). Nyt uusi pikkutyttö on tullut maailmaan, joten voin viimein esitellä paljon puhutun kirjoneuletakin. Minulla on kaksi muutakin vauvanvaatesettiä lähes valmiina uusia tulokkaita odottamassa, mutta niistä lisää myöhemmin.
 

 

Myssy

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 86 silmukkaa

Myssy syntyi samalla hyväksi havaitulla mallilla, jolla tein kolme myssyä siskoni tytöille.

 

Töppöset

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 3-6 kuukautta

Myös tossumalli oli minulle jo ennestään tuttu. Tykkään siitä, miten tossu syntyy hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla: Ensin neulotaan tossun pohja, sitten pohjan reunoista poimitaan silmukat ja siirrytään suljettuun neuleeseen. Tossun "kansi" (siis jalkapöydän päälle tuleva osa) tehdään samalla tavalla kaventelemalla kuin sukan kantapohja. Viimeisenä neulotaan varsi.

 

Kirjoneuletakki

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 125 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 1/3 kk

Muutokset: Neuloin takin ylhäältä alas.
Muokkasin silmukkamääriä.
Tein takista lyhyemmän ja hihoista pidemmät.
Tein nappilistat jälkeenpäin.
Korvasin joustinneuleen aina oikein -neuleella.

Kuten mainittu, minulla on kirjoneuleesta hyvin vähän kokemusta enkä ole vuosikausiin tehnyt yhtä ainoaa kirjoneuletyötä. Nyt sitä kokemusta kertyi - vieläpä hieman aiottua enemmän, kun ensimmäinen versio meni kokonaan purkuun (valitusvirsi täällä) ja toistakin versiota jouduin purkamaan vähän matkaa. Ensimmäisen version neuloin melko tarkkaan ohjeen mukaan, mutta toisen version päätin neuloa ylhäältä alas, koska se on mielestäni helpompi tapa näissä kaarrokeneuleissa, ja samalla tein muitakin muutoksia.

Aloitin takin jo syyskuussa, jotta se olisi valmiina hyvissä ajoin etukäteen. Kuitenkin otin välillä muita töitä puikoille. Kun otetaan vielä huomioon purkaminen ja uudelleen neulominen ja siitä seurannut totaalikyllästyminen ja muutaman viikon tauko, takin teossa kesti lopulta kaksi kuukautta. Toinen hiha oli vielä tekemättä, kun kuulin vauvauutiset, ja sitten tulikin kiire saada takki valmiiksi.

En ole tyytyväinen tähän toiseenkaan versioon. Kaarrokkeen mittasuhteet ovat jotenkin hölmöt, eikä kädenjälkeni ole niin kaunista kuin haluaisin. Jostain syystä valkoinen on paljon armottomampi kuin muut värit: siinä käsialan pienimmätkin epätasaisuudet näkyvät, ja lisäksi tietysti esimerkiksi kuviolankojen päättelyt kuultavat ikävästi läpi. Itse kirjoneule ei tuottanut kovin suuria vaikeuksia, vaikka etenkin vasenkätisesti neulotut kerrokset etenivätkin tuskaisen hitaasti, ja kirjoneuleosuudet ovat mielestäni suhteellisen siistin näköisiä.
 

Loppuyhteenvetona todettakoon, että tämä työ paitsi auttoi minua kehittämään kirjoneuletekniikkaani myös opetti kolme tärkeää asiaa:

1. Lue hyvä ihminen sitä ohjetta!
2. Valitse joku muu väri kuin valkoinen. Oikeasti.
3. Jos työ näyttää jotenkin oudolta, tee sille jotain nyt äläkä neuloa posota loppuun asti. Äläkä ainakaan päättele kolmeakymmentä langanpäätä, ellet ole ihan varma siitä, että kaikki on niin kuin pitääkin!

Kriittinen arvio: Kotoliving-lehti

 

Olen harvinaisen sitkeässä flunssassa ja niin lannistunut, etten jaksa kunnolla edes ärsyyntyä. Ostatin miehelläni uuden Kotoliving-lehden ensimmäisen numeron siinä toivossa, että se saisi verenpaineeni pomppaamaan ja minuun vähän eloa. Lehti oli kuitenkin siinä mielessä pettymys, että oikeastaan en ärsyyntynyt mistään ;)

 

Lehti on visuaalisesti tosi kiva. Paperi on karheampaa ja ehkä aavistuksen paksumpaa kuin aikakauslehdissä yleesä. Paljon plussaa siitä, että kuvat ovat isoja ja niitä on paljon! (Sivumennen sanottuna yksi suosikkilehdistäni on Geo. Siinä on pitkien, kiinnostavien artikkelien lisäksi paljon upeita kuvia, joista osa on koko aukeaman kokoisia.) Osan sivuista voisi hyvin leikata irti ja laittaa ilmoitustaululle tai seinälle väriä tuomaan. Lehdestä löytyy myös pakettikortteja ja etikettejä irti leikattavaksi. Kuvien vastapainoksi kaipaisin kuitenkin myös jotain luettavaa. Lukisin mielelläni vaikkapa artikkeleita suomalaisista kädentaitajista. Pelkästään neulerintamalta tulee mieleen useita nimiä, ja muillakin aloilla varmaan kiinnostavia tekijöitä riittäisi.

Lehti on jaettu viiteen osioon. Näperrys tarjoaa askarteluvinkkejä, joista suurin osa on melko heppoisia eikä jaksa innostaa (en muutenkaan ole hirveän innostunut askartelusta, mutta uskoisin, että erityisen oivaltava ja käyttökelpoinen idea saattaisi saada minutkin syttymään). Kotona-osiossa esitellään Anu Harkin koti sisustuslehtityyliin (ihan kivaa silmäkarkkia) ja askarrellaan lisää. Ehdoton suosikkiosioni on Keitokset: suklaaherkut nostattavat veden kielelle, ja myslireseptiä todennäköisesti kokeilen jossain vaiheessa. Käsityöt-osiossa on erilaisia neuleohjeita. (Miksi muuten vain neuleohjeita? Esimerkiksi aloittelijalle sopivat ompeluohjeet kelpaisivat tähänkin osoitteeseen!) Sen parasta antia on vinkki tehdä jämälangoista yllätyskerä (tosin samaan ideaan olen äskettäin törmännyt muuallakin). Voisin toteuttaakin idean, koska jämälankoja on kertynyt vuosien varrella melkoisen paljon enkä ole saanut aikaiseksi käyttää niitä mihinkään, mutta liittäisin kyllä langat yhteen jollain muulla tavalla kuin solmimalla. Etupäässä "muotikuvista" koostuva Tyyli ja olo jää mieleen osiona, jolla ei ole minulle mitään annettavaa. Jokaisen osion lopussa on inspiraatioaukeama linkkivinkkeineen.

Yleisvaikutelmaksi lehdestä jäi "ihan kiva" - parempi kuin odotin, mukavaa selailtavaa ja katseltavaa etenkin näin kipeänä, mutta ei mitään uutta, ihmeellistä ja erityisen innostavaa. Lehdestä ei löytynyt oikeastaan mitään sellaista, mihin en olisi jo netissä törmännyt. Puikkomaisteri toteaa, että lehden pääkohderyhmä on mitä ilmeisimmin "kädentaitoja harrastavat (ostokykyiset) kiireiset nuoret aikuiset, jotka haluavat valmista heti (ja baari-iltojen lomassa haaveilevat maatalosta)". En ihan istu tähän ykköskohderyhmään - minä en useimmiten halua valmista helposti ja nopeasti, vaan nautin tekoprosessista - ja se varmasti selittää, miksen oikein jaksa innostua. Tulevia numeroita tuskin ostan, koska 10,90 on mielestäni aika suolainen hinta lehdestä, joka ei sytytä tämän enempää. Toki selailen lehden mielelläni, jos sellainen jotenkin sattuu käteeni, ja pidätän oikeuden muuttaa mieltäni lehden ostamisesta, jos seuraavissa numeroissa onkin jotain erityisen kiinnostavaa!

Kalenteri omista kuvista

 

Päätin viimeinkin toteuttaa jo pitkään hautomani ajatuksen kalenterista, johon tulisi omia valokuviani. Mielestäni täydellinen kalenteri olisi seuraavanlainen:

• suunnilleen C6-kirjekuoren kokoinen
• kierresidonta
• viikko per aukeama; aukeama järjestetty niin, että kullekin päivälle on pystysuora tila ja siihen merkitty tunnit esimerkiksi 8-20
• runsaasti kuvia, esimerkiksi kuva-aukeama aina kuukauden vaihtuessa
• mattapintainen, riittävän tukeva paperi (pitää pystyä kirjoittamaan lyijykynällä ja myös pyyhkimään merkintä pois)

Ifolorin kalenterin viikkonäkymä on täsmälleen toiveitteni mukainen ja todella kivan näköinen. Pyhäpäivät on merkitty, ja omille muistiinpanoille on tilaa alareunassa. Mattapintainen paperi, 120 g / m2. Kalenterin kokokin on minulle sopiva. Omia kuvia pystyy kuitenkin lisäämään ainoastaan kalenterin ensimmäisille ja viimeisille sivuille, missä niistä ei mielestäni ole juurikaan iloa.

Smartphoton (entisen ExtraFilmin) kalenterissa on paljon miinuksia. Suurin ongelma on, että kuvia tulee vain muutama, ja silloin kun kuvia tulee, ne katkaisevat viikkoaukeaman. Viikkoaukeama sinänsä on suhteellisen kivan näköinen, vaikka kullekin päivälle onkin vaakasuora tila. Pyhäpäivät on merkitty. Kalenteri on ehkä aavistuksen liian pieni, ja paperi on ohuempaa kuin muiden yritysten kalentereissa (100 g / m2).

Photoboxilla on tarjolla kaksi eri mallia, joihin molempiin mahtuu reilusti omia kuvia. Minulle hieman liian isossa Deluxe-mallissa aukeaman vasen sivu on varattu omalle kuvalle ja oikealla sivulla on kullekin viikonpäivälle vaakasuora tila. Paperi on jämäkkää (250 g / m2). Taskukalenterissa vasen sivu on varattu arkipäiville ja oikea sivu vaakasuoralle kuvalle ja viikonlopulle. Kullekin päivälle on vaakasuora tila, joka on jaettu kahteen palstaan; vasemmalla puolella on tunnit 8-14 ja oikealla puolella 15-21. Taskukalenteri on saatavilla kahdessa eri koossa - toinen hieman liian iso, toinen hieman liian pieni minun makuuni. Paperi on ohuempaa kuin Deluxe-mallissa (115 g / m2). Kummassakaan mallissa pyhäpäiviä ei ole merkitty, mutta tekstiä voi itse lisätä mihin kohtaan tahansa.

Tällä kertaa olin loppujen lopuksi valmis tinkimään lähes kaikista muista kriteereistä, mutta kuvia halusin runsaasti. Niinpä valitsin Photoboxin Deluxe-mallin. Kalenteri suunniteltiin netissä. Systeemi ei ollut erityisen helppokäyttöinen, eikä mitään ohjeita ollut.  Tulosta kuitenkin syntyi suhteellisen nopeasti (kuvakirjan tekeminen samalla systeemillä olisikin sitten ehkä vähän mutkikkaampi juttu?). Valitsin kalenteriin luontoaiheisia kuvia ja kuvia matkoilta ja järjestelin kuvat vuodenajan mukaan. Kalenteri kolahti postiluukustani noin viikko tilauksen jälkeen, ja heti paketin avattuani totesin, että olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuvanlaatu on hyvä, ja paperi on tukevaa ja mattapintaista. Nyt sitten pitää enää sopeutua kalenterin totuttua isompaan kokoon ja uudenlaiseen viikkonäkymään.

 

Neulominen on kiva ja rentouttava harrastus...

 

(kuva: hämähäkin aikaansaannokset ovat hohdokkaampia kuin minun!)

 

... etenkin, kun on väkertänyt suhteellisen isotöisen kirjoneuletyön valmiiksi ja vieläpä päätellyt kaikki ne miljoonat eriväriset langanpätkät - ja sitten huomaa tehneensä ihan naurettavan virheen.

 

Uusiksi menee. Kyllä harmittaa!

Wurm

Minulla on ollut yleensä tapana pitää puikoilla vain yksi projekti kerrallaan. Tänä syksynä olen kuitenkin poikennut tavoistani moneen otteeseen. Tällä kertaa kävi niin, että vauvan kirjoneuletakki jäi lepäämään, kun minulle tuli akuutti tarve saada itselleni uusi pusero (joka on nyt viimeistelyä vaille valmis ja josta toivottavasti täällä blogissa lisää lähiviikkoina). Pusero oli jo melkein valmis, kun lankakaupasta viimeinkin ilmoitettiin, että tätä myssyä varten varaamani langat olivat saapuneet. Päätin jättää puseron odottamaan ja tekaista välissä tämän myssyn.

Wurm

Lanka: Drops Alpaca, 90 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 3 pienin

Muutokset: Neuloin kaksinkertaisella langalla.

Tein vain 7 nurjaa raitaa.

En yleensä harrasta pipoja, eikä tämäkään oikeastaan ole tarkoitettu perinteiseksi pipoksi vaan vähän löysemmäksi malliksi. Tästä ei tullut aivan niin löysä kuin pitäisi - silmukoita olisi saanut olla muutama enemmän, ja nurjia raitojakin olisi voinut tehdä useampia. Minulla kuitenkin oli vain kaksi kerää lankaa, joten niillä oli mentävä. Eiköhän myssy kuitenkin tällaisenaankin aja asiansa.

 

Yksi asia tämän ohjeen matematiikassa hämmästyttää minua kovasti. Pienin koko on tarkoitettu päänympärykselle 53-55 cm. Sen alareunaa varten luodaan 90 silmukkaa. Kun ohjeen neuletiheys on 24 s = 10 cm, 90 silmukkaa tekee 37,5 cm. Toki alareunan on tarkoitus olla napakka, mutta 37,5 cm on kuitenkin aika paljon vähemmän kuin 53-55 cm. Ajattelin, että koska neulon kaksinkertaisella langalla, neuletiheyteni muuttuu sen verran, että tuo 90 silmukkaa todennäköisesti on minulle sopiva. Eipä kuitenkaan ollut - pipo toki menee päähän, mutta alareuna tuntuu aika kireältä.

Kirjoneulepähkäilyä

Olen tässä tikutellut vauvan neuletakkia, jossa on jonkin verran kirjoneuletta. Koska minulla ei ole paljoakaan kokemusta kirjoneuleesta, neulominen on ollut melkoista kokeilemista. Aluksi päänvaivaa tuotti ilmiö nimeltä yarn dominance (lankadominanssi): jos pitää neuloessaan eri väriset langat aina samassa järjestyksessä, toinen väri nousee enemmän esille. Löysin hyvän postauksen, jossa kerrotaan tästä ilmiöstä. Postauksen kuva on havainnollinen: Vasemmanpuoleisessa lapasessa dominoivana väri on pohjaväri, oikeanpuoleissa taas kuvioväri. Kun kuvioväri on dominoivana värinä, kuviot erottuvat taustasta selvästi paremmin. Tämä kuvapari puolestaan osoittaa, että nurjalla puolella dominoivan värin lankajuoksut asettuvat alemmas kuin toisen värin.

 

Heräsi tietysti kysymys, missä järjestyksessä ne langat sitten oikein tulisi pitää. Suomeksi en löytänyt paljoakaan tietoa, ja suuri osa englanninkielisestä materiaalista oli tarkoitettu "heittämällä" neuloville. Isoin ongelma kuitenkin oli, että eri ohjeissa neuvottiin lankojen järjestys ihan eri tavalla! Lopulta valitsin järkevältä vaikuttavan ja selkeän ohjeen ja kokeilin neuloa sen mukaan. Tulos ei ollut kovin hyvä: oikealla puolella kuvioväri hukkui taustavärin sekaan ja nurjalla puolella lankajuoksut asettuivat väärin päin. Onneksi jo seuraava yritys toisella menetelmällä tuotti paremman tuloksen.

 

Lisämaustetta soppaan toi se, että tämä neule neulotaan tasona. Jos se olisi kokonaan kirjoneuletta, olisin neulonut sen suljettuna neuleena ja kokeillut steekkausta (vaikka ajatuskin neuleen saksimisesta hirvittää!). Tässä tapauksessa päätin kuitenkin kokeilla kirjoneuleen neulomista nurjalla puolella. Lankajuoksujen saaminen nurjalle puolelle ei ollut vaikeaa, vaikka neulonkin norjalaista nurjaa, jossa lanka on puikon takana - piti vain muistaa nurjan silmukan aluksi koukata puikko molempien lankojen takaa. Myöskään lankadominanssi ei tuottanut ongelmia, kun pidin langat nurjalla puolella päinvastaisessa järjestyksessä kuin oikealla. Jostain minulle tuntemattomasta syystä langat kuitenkin kiertyivät koko ajan toistensa ympäri, kun neuloin nurjaa. Ongelma ratkesi vasenkätisellä neulomisella. Se on toki minulle melko lailla hitaampaa kuin oikeakätinen neulominen, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

 

Yrityksen ja erehdyksen kautta muodostunut taktiikkani on seuraavanlainen: Joka toisen kerroksen neulon aivan normaaliin tapaan - pidän molemmat langat vasemmassa kädessä, kuviovärin vasemmalla ja pohjavärin oikealla puolella. (Jos olen neulonut edellisen kerroksen vasenkätisesti, silmukat on neulottava takareunasta.) Joka toisen kerroksen puolestaan neulon vasenkätisesti. Silloin pidän pohjavärin vasemmassa kädessäni ja neulon sitä "heittämällä" brittiläiseen tyyliin ja kuviovärin oikeassa kädessäni ja neulon sitä "tavalliseen" tapaan. Olen tehnyt hihansuiden ja helman pienet kirjoneuleosuudet tällä systeemillä, mutta nyt on edessä tulikoe: kaarroke on melkein kokonaan kirjoneuletta. Elättelen toiveita paitsi kauniista lopputuloksesta myös siitä, että vasenkätinen taktiikkani hieman hioutuisi ja nopeutuisi.

Sukkatehdas

Minulla oli keväällä ja alkukesästä pitkä neulomaton kausi. Loppukesästä innostuin taas neulomaan. Sukat ovat perinteinen suosikkini, ja niitä syntyi lyhyessä ajassa yhteensä kolme paria. Esittelen samalla myös yhden sukkaparin, joka valmistui jo keväällä mutta jäi silloin kuvaamatta ja bloggaamatta.

 

Turkooseissa ja vihreissä sukissa käytin Brigid-sukista ottamaani mallineuletta. Brigideissä palmikkokuvio tulee ainoastaan nilkan kohdalle, mutta itse tykkään tehdä palmikkoa koko sukan pituudelta. Ensimmäiset sukat tein tällä kaavalla lähes kuusi vuotta sitten, ja nyt olen tehnyt jo seitsemät samanlaiset palmikkosukat! Lienee sanomattakin selvää, että tykkään tästä palmikkokuviosta tosi paljon. Mielestäni se on sekä hyvän näköinen että kiva neuloa.

Keltaisissa ja violetinpunaisissa sukissa puolestaan on Rinsessa-setistä tuttua valepalmikkoneuletta. Nämä ovat neljännet ja viidennet Rinsessa-sukkani.

Kaikissa sukissa on "se perinteinen" kantapää ja kärjissä nauhakavennukset. Lankana on 7 veljestä, puikkokoko 3,5 mm ja langan menekki noin 100 g / pari. Koot vaihtelevat välillä 36-39.

Vihreät palmikkosukat ovat juuri omaa kokoani ja muutenkin aivan ihanat, enkä millään raaskisi luopua niistä. Kaikki nämä neljä paria ovat kuitenkin menossa lahjaksi - omassa kaapissani sukkia on nimittäin jostain kumman syystä jo melkoinen korillinen!

Tilastotietoja sängynpohjalta

Flunssapotilaalla ei ole juuri muutakaan tekemistä kuin surffata netissä (sillä välin kun mies kiikuttaa kaupasta kukkia ja keittiöstä teetä sekä syötävää). Olen viime päivinä muun muassa organisoinut neuleprojektejani Ravelryssa, ja ajattelin huvikseni kirjoitella tähän blogiinkin yhteenvetoa siitä, mitä olen 6 viime vuoden aikana neulonut. Olen tunnollisesti näpytellyt Ravelryyn kaikki valmistuneet neuleeni lokakuusta 2006 lähtien, ja lähes kaikista on kuvatkin. Tilastotietoa siis riittää. (Ennen syksyä 2006 tekemistäni neuleista minulla ei ole kirjanpitoa, mutta muistaakseni sitä ennen tikuttelin lähinnä raidallisia perussukkia.)

 

Tällä hetkellä minulla on Ravelryn mukaan 116 valmista projektia. Ne jakautuvat eri kategorioihin seuraavasti:

• 10 neulepuseroa (9 aikuisille, 1 lapsille)
• 13 päähinettä (10 aikuisille, 3 lapsille)
• 14 neuletakkia (11 aikuisille, 3 lapsille)
• 15 huivia
• 21 lapaset (17 aikuisille, 4 lapsille)
• 43 sukat/tossut (35 aikuisille, 8 lapsille)

Tein myös pientä tilastoa siitä, millaisia tekniikoita olen käyttänyt neuleissani. Kirjoneule on minulle aika vierasta, sitä löytyy ainoastaan 8 lapasista. Tuoreimmatkin kirjoneulelapaseni ovat alkuvuodelta 2009, joten täällä Bloggerin puolella en ole koskaan esitellyt yhtäkään kirjoneuletyötä.

Palmikoista tykkään kovasti, ja niitä olen käyttänyt 22 eri projektissa. Olen tehnyt melkoisen määrän palmikkosukkia (niistä suurimman osan samalla mallilla - tästä lisää, kunhan toivun ja saan muutaman kesällä valmistuneen sukkaparin kuvattua). Lisäksi yhdeksässä tekemässäni neuletakissa ja -puserossa on palmikkoa. Lisäsin juuri vanhoihin blogiteksteihini tunnisteita, joten jos palmikkoneuleprojektini kiinnostavat, niihin pääsee klikkaamalla sivun oikeasta reunasta tunnistetta "palmikot".

MUOKKAUS: Sukkakollaasin oikean alareunan Kalajoki-sukat eivät kyllä ole mitkään palmikkosukat. Poistin palmikkotagin niitä koskevasta postauksesta ja korjasin edelliseen kappaleeseen oikean projektimäärän.

 

Eniten kuitenkin olen tehnyt pitsineuleita - pitsiä on yhteensä 28 eri projektissa. Melkein kaikki tekemäni huivit ovat pitsineuletta. Olen tehnyt myös pitsineuleisia sukkia ja lapasia. Tähän kategoriaan kuuluu myös kuusi neulepuseroa ja -takkia. Niihin pitsineuleprojekteihin, jotka olen tänne blogannut, pääsee tunnisteen "pitsineuleet" kautta.

 

Vauvahuuma, osa III: Korrigan

  

Korrigan

Lanka: Drops Baby Merino, 94 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: 3 kk

Muutokset: Tein nappilistat jälkikäteen poimimalla silmukat etukappaleiden reunoista.
Korvasin hihansuiden ja helman joustinneuleen aina oikein -neuleella.

Halusin tehdä vauvalle Korriganin, koska se nyt vain on niin söpö. Ohje ei ollut aivan sitä, mihin olen tottunut. Ensinnäkin eri koot löytyivät eri tiedostoista, mikä oli sinänsä selkeää - onhan toki hankalaa seurata ohjetta, jossa on lähemmäs kymmenen eri kokovaihtoehtoa ja jossa silmukkamäärien lisäksi monet muutkin asiat ovat erilaisia eri koissa. Kuitenkin monesti tykkään vertailla eri kokoja, koska neuletiheyteni ei aina vastaa haluttua. Mieluummin siis ehkä kuitenkin ottaisin tiedoston, jossa on useampia eri kokoja samassa.

Toisekseen ohje oli kirjoitettu varsin erikoisella tyylillä. Epäilemättä tähän vaikutti se, että käytin käännösversiota (englanninkielinen käännös, ohjeen alkuperäiskieli ranska). Kohta, jossa vartalo ja hihat erotetaan toisistaan, oli melko hankala ymmärtää, vaikka minulla onkin jo ihan kiitettävästi kokemusta tällaisista neuleista. Tässä vaiheessa oli suurta apua Ravelrysta ja muiden käyttäjien muistiinpanoista.

Palmikot ohuella langalla ja ohuilla puikoilla olivat tuskaa etenkin ensimmäisillä kerroksilla, ja alkumetreillä olisikin moneen kertaan tehnyt mieli luovuttaa. Hommaa olisi vähän voinut helpottaa, jos olisi työn alkuun tehnyt ensin muutaman kerroksen ainaoikeaa. Lisäksi minun on aika hankalaa saada siistiä jälkeä aikaan näin ohuella langalla ja ohuilla puikoilla, niin kuin kuvastakin näkyy. Tämä oli kahden viikon urakkani viimeinen neule, joten sormet ja ranteet olivat jo muutenkin kovilla, ja ohuet metallipuikot tuntuivat todella ikäviltä käsissä.

En ole vauva-asiantuntija, mutta mielestäni tässä takissa on hieman omituiset mittasuhteet - ja tällä kertaa se ei ole minun syytäni, koska neuletiheyteni oli täsmälleen sama kuin ohjeessa! Hihat ovat niin leveät, että minunkin ranteeni mahtuisi niihin nätisti, ja vartalokin vaikuttaa aika väljältä.

Söpöhän se on, mutta en ehkä tekisi uudestaan.

Vauvahuuma, osa II: Tiny Tea Leaves

 

Tiny Tea Leaves Cardi

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 175 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 2 v

Halusin vauvahuumassa lahjoa myös tuoretta isosiskoa. Harkitsin hänelle montaakin eri mallia, mutta tämä vei voiton. Valitsin loppujen lopuksi suhteellisen yksinkertaisen mallin, koska tummassa langassa esimerkiksi monimutkaiset palmikkokuviot menisivät tavallaan vähän hukkaan. Tämä takki olikin leppoisaa neulottavaa. 7 veljestä -paksuinen lanka ja 3,5 mm puikot taitavat olla minun käsilleni optimaaliset, ja mielestäni takki on enimmäkseen hyvin siistiä neuletta.

Vasta takin ollessa nappilistoja vaille valmis hoksasin, että kaula-aukko on minun makuuni vähän turhan avara pikkulapselle. Mielestäni pienempi kaula-aukko olisi paljon kivemman näköinen lapsen takissa. Siinä vaiheessa en kuitenkaan jaksanut enää ruveta purkamaan. Neuletta sovitettaessa totesin, että avaran kaula-aukon takia takki ei myöskään istu aivan niin hyvin kuin se voisi istua - se tahtoo valahtaa alas pikkuisen tytön laihoilta harteilta.

Tämän voisin mieluusti tehdä uudestaankin, mutta kaula-aukkoon tekisin seuraavalla kerralla muutoksia.

Vauvahuuma, osa I: 3 x myssy

 

Tulin loppukesästä toistamiseen tädiksi. Vauvan syntymä osui sopivasti ajankohtaan, jolloin sormeni syyhysivät neulomaan kaikkea mahdollista. Nämä vaatteet vauvalle sekä tuoreelle isosiskolle syntyivätkin kaikki alle kahdessa viikossa. Tässä postauksessa esittelen myssyt, ja takeista kerron ensi viikon puolella.

3 x myssy

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 30, 34 ja 50 g

Puikot: 3,5 mm

Koot: 86, 92 ja 108 silmukkaa.

Muutokset: Neuloin myssyn pyörönä.

Käytin päälaen saumoihin kolmen puikon päättelyä.
Tein i-cordin eri tavalla kuin ohjeessa.

Myssyn ohje oli mielestäni kiva (ja Garnstudion ohjeeksi kohtuullisen selkeä, tosin en voi käsittää miksi sen nimi oli suomennoksessa kypärämyssy). Myssy muotoiltiin mukavasti kavennusten ja lisäysten avulla. Kun neuloin myssyn pyörönä sukkapuikoilla, kavennusten ja lisäysten paikat löytyivät helposti ilman silmukkamerkkejäkin. Isoin myssy vaikuttaisi olevan 2,5-vuotiaalle tyttöselle hyvin sopiva, ja pienemmät toivottavasti tulevat vauvan käyttöön jossain vaiheessa tulevaa talvea. Siskoni, siis lasten äiti, tuumasi mallin vaikuttavan aika lupaavalta - sen pitäisi kuulemma istua päähän nätisti ja suojata korvatkin hyvin. Tämän ohjeen aion siis pitää mielessä vastakin.

Ikkunalautapuutarha 2012

Tänä vuonna kokeilimme keittiön ikkunalaudalla paria uutta yrttiä, nimittäin rosmariinia ja timjamia. Molemmat lähtivät kasvamaan mukavasti.

Käyttöäkin näille yrteille on jo tullut, kuten kuvasta näkyy. Mielestäni rosmariini ja timjami antavat uunijuureksille ihanan maun, ja tuoreissa on enemmän tunnelmaa kuin kaupasta ostetuissa kuivatuissa yrteissä!

Basilikat kasvoivat tänäkin kesänä valtavan suuriksi. Tällä viikolla nipsaisimme ne poikki ja laitoimme kuivumaan. Olemme todenneet, että paras tapa kuivattaa basilikaa on laittaa oksat johonkin roikkumaan. Kuivuneet lehdet on sitten helppo murentaa pienemmiksi ihan käsin ja säilöä purkkeihin.

Basilikasato on jo korjattu, mutta rosmariini ja timjami saavat jäädä ikkunalaudalle vielä joksikin aikaa. Pian on kuitenkin syksy ja yrtit vaihtuvat kynttilöihin...

Parvekepuutarha 2012

Tänä kesänä saimme parvekkeen suunnilleen kuntoon. Erinäisten yllätysten takia aikatauluun ja budjettiin tuli pieniä muutoksia, joten kaikki alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneet. Olen kuitenkin tyytyväinen tähänkin! Tässä ensin yleiskuva, jossa näkyy suunnilleen kaikki oleellinen. Kuva on otettu parvekkeen ovelta.

Joltain aiemmalta kesältä meille on jäänyt tyhjä amppeli. Ostimme sen täytteeksi iloisenvärisiä kukkia. Useimmiten amppeleissa pidetään roikkuvia kukkia, jotka kieltämättä näyttävät upeilta. Nämä kuitenkin olivat paitsi kauniita myös kohtuuhintaisia - eivätkä mielestäni ollenkaan hullumman näköisiä amppelissakaan. Nämä kuvat ovat heinäkuulta; nyt elokuulla värit ovat jo haalistuneet.

Emme saaneet mansikoita heräämään henkiin talven jälkeen. Olimme liikkeellä niin myöhään, että siemenestä kasvattaminen ei onnistunut, ja taimia emme raaskineet ostaa. Mansikoiden sijaan kaidelaatikossamme kasvoi tänä kesänä samettikukkia.

Tänä vuonna meillä on ollut käytössä yksi uusi parvekelaatikko. Se näkyy yleiskuvan vasemmassa alanurkassa. Se on viime keväänä tehtyä tomaattilaatikkoa jonkin verran isompi. Mies teki parvekkeella tarkkoja mittauksia, jotta laatikosta tulisi mahdollisimman suuri mutta mahtuisimme kuitenkin parvekkeen pöydän ääreen istumaan. Laatikossa kasvaa tänä vuonna rucolaa, porkkanaa ja palsternakkaa.

Tomaatteja olemme kasvattaneet aiemminkin. Tänä vuonna saimme ne itämään vähän turhan myöhään, joten saa nähdä, ehtivätkö tomaatit kypsyä. Raakileita olisi kyllä tulossa vaikka millä mitalla.

Parin päivän päästä tulossa vielä muutama kuva keittiön ikkunalaudalta.