Muodin huipulla

Kaupoissa näkyy nyt paljon pitkiä palmikkoneuletakkeja, jotka on tehty paksusta langasta, usein jostain luonnonläheisestä väristä. Minäkin halusin omani. (Itse asiassa olen haaveillut tällaisesta jo vuosia, ja lisäkipinää sain vuosi sitten, kun Good Wifessa pääosan esittäjällä oli vähän samantapainen. Valitettavasti innostus on tullut aina liian myöhäisessä vaiheessa talvea - kevättä vasten on vähän turha alkaa tikuttaa suuritöistä talvineuletta. Mutta nyt olin kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä!)

Blackberry-palmikkoneuletakki

1.-24.9.2011

Lanka: Drops Karisma, 775 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Omat muutokset:Neuloin vartalon yhtenä kappaleena,

korvasin "berry stitchin" kaksoishelmineuleella,

tein takista paljon pidemmän kuin ohjeessa,

tein helmasta hiukan erilaisen.

Tämä valmistui uskomattoman nopeasti - reilussa kolmessa viikossa - kiitos sitkeän flunssan, joka esti minua tekemästä monia muita asioita.

Tästä piti tulla VAU-neule, mutta se jäi kuitenkin "ihan kiva" -tasolle. Syitä siihen:

• Vaalea lanka näyttää jotenkin suttuiselta, etenkin kun tummat vaatteet kuultavat alta läpi.
• En ottanut huomioon, että neuleesta tulee painava ja se venyy, joten yläosa on vähän epämuodostunut. Olen tyytymätön yläosaan myös siksi, että menin aloittamaan kaula-aukon kavennukset ohjeen mukaan, vaikka paremman lopputuloksen olisi saanut aloittamalla ne paljon myöhemmin.
• Niin kuin vähän etukäteen epäilinkin, kaulus ei oikeasti asetu niin kivasti kuin ohjeen kuvissa. Paikkailin tilannetta ompelemalla sen paikalleen käsin, mutta lopputulos on aika lattea.
• Hihoista tuli vähän turhan pitkät (ne tosin on ihan kätevä kääriä lyhyemmiksi)

Jep. Eiköhän tätä kuitenkin tule käytettyä, etenkin jos jossain vaiheessa saadaan oikea talvia ja pakkasia. Kaikista virheistään huolimatta tämä on kuitenkin aika näyttävä takki ja tuntuu tosi hyvältä päällä.

(Kuvia ottaessa täyteen talvivarustukseen sonnustautunut mieheni paleli hillittömästi, mutta minun oli pitkässä neuletakissani ihan lämmin. Huomatkaa myös tämän vuoden hääpäivälahjani: Riekerin saappaat, joissa on lammasvuori - uskomattoman pehmoiset ja lämpöiset!)

Kas näin meillä neulotaan

Itse asiassa täällä olisi aika montakin neuletta pientä viimeistelyä ja valokuvausta vaille valmiina. Sormet syyhyävät kuitenkin jo uuden työn kimppuun. Oli pakko näpätä valokuva tästä näkymästä: kas näin Hiiruska aloittaa neuletyönsä. Huomatkaa paksu paperinippu (joka on jo ehditty sotkea paitsi omilla merkinnöillä myös niiden korjauksilla), mittanauha, kivan värinen tussi (tänään valitsin sinisen) ja ennen kaikkea funktiolaskin. Piakkoin näpyttelen ohjeesta itselleni kompaktimman version Wordilla (ei ole mitään järkeä selata kymmenen sivun ohjetta, kun kaiken voi tiivistää nätisti sivuun tai pariin), ja kunhan aloitan itse neulomisen, sekin tulee täyteen erilaisia merkintöjä.

Miksi kaikki tämä vaivannäkö? Koska olen täysin kykenemätön noudattamaan tarkasti valmiita ohjeita. Se on ehkä ihan hyvä asia, koska muun muassa löysän käsialani ja kurvikkaan olemukseni takia vaatteista ei välttämättä tulisi kovin pukevia, jos tottelisin ohjeita pilkulleen. Tällä kertaa työn alla on Kerrera. Näyttää siltä, että taas kerran säädän oikeastaan kaikki silmukkamäärät uusiksi (hypin koosta toiseen vähän sen mukaan, missä kohtaa olen menossa). Ohjeessa vain kavennellaan koko matkalla helmasta kainaloihin, mutta minä aion tehdä kunnon vyötärömuotoilut: ensin kavennukset ja sitten lisäykset. Hihojenkin kavennukset teen vähän eri rytmillä kuin ohjeessa. Lisäksi houkuttaisi kokeilla rinnan muotoilua lyhennetyillä kerroksilla ja ehkä muokata ohjetta niin, että sileä nurja ei alakaan kainaloista vaan jo alempaa. Taskut saatan jättää kokonaan pois.

Valmiista tekeleestä kuvia toivottavasti vielä tämän vuoden puolella (niin kuin niistä miljoonasta muustakin työstä, jotka kuvausta odottavat).