Ommeltua: puikkokotelot ja projektipussit

Halusin saada puikkoni järjestykseen. Etsyssä oli vaikka millä mitalla puikkokoteloita, mutta sitä täydellistä ei löytynyt. Oli hankalaa löytää koteloa, johon voisi laittaa sekä sukkapuikkoja ja pyöröpuikkoja, ja monissa ehdokkaissa oli väärä määrä taskuja. Niinpä päätin tehdä itse. Saisinpahan mieleisen - ja sitä paitsi ompeleminenhan on tosi kivaa (edellisestä kunnostautumisestani ompelun saralla oli jo lähes kolme vuotta aikaa ja aika oli kullannut muistot)! Päätöksen sinetöi amerikkalainen nettikauppa, jossa oli tyrkyllä vaikka minkälaisia ihania kankaita - kuinka kätevää onkaan tilata netistä, kun ei tarvitse vaivautua kangaskauppaan (paitsi siinä vaiheessa, kun tajuaa tarvitsevansa ompelulankaa ja kaikenlaisia muitakin tykötarpeita). Kun tarjolla oli ihania kankaita eikä hintakaan ollut mitenkään kohtuuton, niin tilasin kangasta puikkokotelon lisäksi myös projektipussukkaan - ja lupasin siskolleni, että ompelen hänellekin.

Tein viikkotolkulla erilaisia suunnitelmia ja laskelmia, ennen kuin raaskin kajota kankaisiin. Pelkäsin tekeväni jonkun peruuttamattoman virheen, jonka takia leikkelisin Atlantin tuolta puolen rahdatut kankaat käyttökelvottomaksi silpuksi. Eräänä päivänä lopulta levitin kankaat olohuoneen lattialle ja ryhdyin töihin. Mieleeni palautui välittömästi, että vaikka pidän kovasti matematiikan useimmista osa-alueista, niin geometria ei todellakaan lukeudu niihin - ja kaavojen suunnitteleminen ja kankaan leikkaaminen on nimenomaan sitä geometriaa. Seuraavaksi mieleeni palautui, etten todellakaan pidä puolaamisesta. Mieleeni palautui myös, että olen tosi huono käyttämään silitysrautaa. Ja mieleeni palautui, miten pitkäveteistä ompelukoneella surruttaminen loppujen lopuksi on.

Kaikesta huolimatta puikkokotelot kuitenkin syntyivät yllättävän kivuttomasti. Aikaa toki kului (arviolta 2-3 tuntia / kotelo), mutta tällä kertaa hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty eikä matkaan tullut mutkia. En esimerkiksi joutunut purkamaan kertaakaan! Koteloissa on pieniä taskuja sukkapuikoille - omassa kotelossani enemmän, siskon kotelossa vähemmän - ja isompia taskuja pyöröpuikoille. Silitettävä tukikangas tekee kotelosta jämäkän. Kotelo solmitaan kiinni satiininauhalla. Olisin halunnut tehdä yläreunaan jonkinlaisen taitettavan lipan, jonka ansiosta koteloa voisi kuljettaa ja käsitellä vähän huolimattomastikin ilman pelkoa puikkojen putoamisesta, mutta en onnistunut keksimään järkevää tapaa sellaisen toteuttamiseen. Lisäksi tajusin jälkeenpäin, että virkkuukoukut ovat lyhyempiä kuin sukkapuikot, eli niitä varten olisi pitänyt tehdä yksi matalampi tasku. Näiden epäkohtien (ja ajoittain kömpelön kädenjäljen) takia ei voida sanoa, että olisin saanut aikaan täydellisen kotelon. Kuitenkin ainakin itse tykkään omastani kovasti, ja sainpahan aikaan kotelon, jossa on juuri minulle optimoitu määrä taskuja.

Projektipussukat olivatkin sitten helppo nakki. Olen tehnyt sellaisia ennenkin, ja eihän siinä montaa työvaihetta ole - muutama hassu sauma, siinä kaikki. Ainoa hieman päänvaivaa tuottava asia oli pohjan muotoilu (taas sitä geometriaa!), mutta siitäkin selvittiin. Yksi pussukka vei aikaa vajaan tunnin. Pussukat on vuoritettu, ja niiden yläreunassa on kuja satiininauhaa varten.

Loppujen lopuksi tästä projektista jäi niin hyvä maku suuhun, että olen jo alkanut pohtia, mitä seuraavaksi ompelisin.