Meillä on nyt ihka oikea astiasto. Tunnen itseni jotenkin aikuiseksi.
Kun menimme naimisiin yli puoli vuosikymmentä sitten, ei tullut mieleenkään laittaa lahjatoivelistalle astioita. Meillähän oli jo astioita! Osan niistä oli mies saanut lapsuudenkodistaan ja osa tuli eräältä ystävältä. Koska astiat olivat kahta eri valmistuserää, värisävyissä oli eroja ja leipälautasia oli kahta eri kokoa. Kolhuja ja lohkeamia oli runsaasti jo astioiden tullessa meille, mutta ihme kyllä suurin osa astioista selvisi meidän käsittelyssämme. Ainoastaan yksi iso lautanen meni rikki. Nämä astiat jatkavat nyt matkaansa kierrätyskeskukseen, ja toivottavasti sieltä eteenpäin uuteen hyvään kotiin, ehkä jonkun kotoaan muuttavan opiskelijan ensimmäiseksi astiastoksi.
Todennäköisesti on ihan hyväkin, ettei meidän tullut toivottua mitään astiastoa siinä vaiheessa. Maku on ehtinyt muuttua matkan varrella sen verran, että silloin ihanalta tuntunut astiasto ei olisi enää mieluisa. Mutta eihän siitä raaskisi luopuakaan, kun olisi kuitenkin lahjaksi saatu.
Jossain vaiheessa tyylitajuni alkoi kehittyä sen verran, että tein oivalluksen: nykyinen astiastomme ei ole mikään esteettisyyden multihuipentuma. Aloin katsella oikeita astiastoja. Arabian 24h:n muotokieli puhutteli, ja siihen aikaan siinä oli eri värivaihtoehtojakin. Ei kuitenkaan tullut ostettua. Pentikin Vanilja on joka tavalla aivan ihana, mutta hinta tuntui liian korkealta ja tuntui, etten osaisi tehdä siitä kaunista kattausta.
Väliaikaisratkaisuna kotiimme saapui ystävältä käytetty astiasto, alun perin Hobby Hallista tilattu. Rakastuin heti vihreään väriin ja iloisiin kukkakuvioihin. Astiastoon kuuluu syviä ja matalia lautasia, leipälautasia ja kahvikuppeja aluslautasineen 4 kappaletta kutakin. Tämä astiasto saa jäädä meille, ja se tulee jatkossakin olemaan se, jota käytämme arjessa eniten.
Muutama viikko sitten hoksasin jotain. Hoksasin, että tykkään Iittalan Teeman selkeistä linjoista ja etenkin sen oliivinvihreästä väristä. Ajattelin, että oliivinvihreää ja valkoista yhdistämällä voisi saada aikaan raikkaan kattauksen. Ainoana ongelmana oli, että oliivinvihreän Teeman valmistus on lopetettu vuoodenvaihteessa ja se oli jo myyty loppuun monista kaupoista. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, ja nyt minulla on kuin onkin unelmieni astiasto. (Vinkkinä muille kadonneiden astioiden metsästäjille: unohtakaa isot kaupungit ja isojen ketjujen liikkeet, etsikää pienten paikkakuntien halpatavaraliikkeistä.)
Näin yksi aikakausi on tullut päätökseen ja uusi alkaa. Meillä on nyt ihka oikea astiasto. Tunnen itseni jotenkin aikuiseksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti